Team ECL otti Kotkassa osaa hyväntekeväisyysmopokisaan 18.9.1999. Tällä kertaa otimme aikaa valmisteluihin viime kertaisen muutaman päivän sijasta muutaman kuukauden (3kk), mutta silti aika tuntui käyvän loppuvaiheessa todella vähiin ennenkuin kaikki oli kunnossa.
Suunnittelu
Suunnitteilla oli saada kilpuri jolla pärjäisi ja valinta kohdistui Helkama Raisuun. Syystä, että allekirjoittaneella oli mopoikäisenä sellaisia ja silloin saadut kokemukset Minarelllin virittämisestä oli aika hyviä, joten siinä nähtiin potenttiaalia pärjätä myös kilpailutoiminnassa ja kone tehtiin suunnilleen saman reseptin mukaan kuin aikanaan. Tosin nyt vaan tiedettiin tarkkaan mitä tehdä ja mitä ei, kanavia ei vaan otettu niin isoiksi kun sai. Uuden kilpurin hankinta Keltaista Pörssiä selaamalla ja itse ilmoittelemalla myyntiin viime vuotista kilpuria, saatiin sopiva kohde paikallistettua ja kaveri toi suhteellisen kokonaisen '81 Raisun näytille ja päätettiin vaihtokaupoista miltei päittäin viime vuotiseen kilpuriin, josta huomautukseksi oli takanapa täysin jumissa. Ei välttämättä kaikkein paras ratkaisu, mutta aikataulu alkoi rassata. Raisusta saatiin kuitenkin sopiva aihio kilpuriksi.
Rakentaminen
Projekti vietiin läpi tavanomaisella kaavalla, aihio atomeiksi ja kaikki osat käytiin läpi ja pestiin ja hiotiin ja maalattiin uusiksi. Rungosta päätettiin tehdä keskisininen, muoviset sivupanelit ja kolhuinen tankki vaa mattaharmaaksi. Uusivanha sylinteri hankittiin ja se kiikutettiin porattavaksi ja varustettiin ihan vakio männällä, sanotaan että kanavat on "riittävät". Kaasariksi valittiin Raisun vakio Dellorto, imupuoli vakiona vain (!) 9mm, joka koneistettiin sääntöjen sallimaksi 12mm:ksi. Suutin on kokoa 70. Putkeksi valitiin alakautta kulkeva Simonsin tehorööri, joka kuitenkin jättää maavaraa riittävästi. Sääntöjen vaatima yhden vaihteen vähentäminen saatiin aikaan todella vaivattomasti koneistamalla rattaita siirtävää holkkia.
Kisa lähestyy
Vaikka aikaa on, ikinä sitä ei ole riittävästi. Sylinteri saatiin koneistamosta viikko ennen kisaa ja kisaviikon maanantaina tilattu kytkinakselin laakeri saatiin perjantaina iltapäivällä. Täten kilpuri saatiin toimintakuntoon ensimmäisen kerran perjantai illalla klo 21.30 joten sisäänajo jäi "hiukan" vähiin, vaikka kokeita ja toimintaa testattiin tiimin voimin aina klo 02 asti.
Kisapäivä
Tiimi saapui kisapaikalle ajoissa, ei tosin heti testaamaan vaan lähinnä ruuvaamaan kilpuria ja ilmoittautumaan. Vauhtipyörylä irti ja pesulle. Yksi pakosarjankierre oli joskus korjattu ns. helicoil kierteellä ja ?%"#/£& se tietenkin hellitti otteensa jo heti alussa ja putki vuotaa "raakaa bensaa" ja vasemmasta lohkosta on lohjennut pala pois ja tästä pääsee magneetolle vierasta ainetta, marsuteippiä hätäkorjauksena. Ekaa koekierrosta pääsin pääsuoran päähän kunnes meno loppui, kaasari oli tipahtanut pois, kaasarin ja imusarjan väliltä puuttuu alkuperäistyyppinen tiivari ja siihen EI siis käy mikätahansa kumisuikale. Niinpä siihen piti käydä työstämään alkuperäisestä sopivaa nykyiseen kokoonpanoon. Ekaa tai tokaa nopeaa kierrosta kokeillessani, ihan yllättäen ja kuin salamana kirkkaalta taivaalta kone päätti kilahtaa kiinni. Olin varman et kisa loppui ennen kuin se kunnolla alkoikaa, mutta kone toimi taas muutaman sekunnin odottelun jälkeen aivan kui ennenkin. Mutta se ei tiennyt hyvää. Niinpä alkuerälähtöön oli lähdettävänä kone mahdollisimman kylmänä. Paras kierros meillä oli n. 1.15 - 1.16 min, kun se parhaalla tiimillä oli luokkaa 1.11 - 1.13 min.
Alkuerä lähtö
Kone kylmänä lähtöviivalla ja 6 kierrosta edessä. Ajojärjestys on minä, Sepi, Jiri. Lähtö meni hieman huonosti, mutta pirteä kone vetää todella hyvin ja kärkipaikka ekaan mutkaa. Ja East coast ridersien tiimikin jäi taakse ja myös pysyy siellä. Ekan kierroksen vedin aika täysillä ja eroa tulee lisää, toisella kierroksella vaihdoin isomalle jo reilusti aikasemmin ja konetta säästellen. Vaihto meni vähän miten meni ja ECR meni ohi. Mutta perässä pysytään, siihen asti kun lämmöt taas nousee ja tulee äkkipysähdys! Silloin kuului kuulemma muutama voimasana poikineen tiimin jäsenten suista ja vika uusiutui toisenkin kerran. No varovasti sen jälkeen Jiri ajeli maaliin 4. sijalla. Siis suhteellisen varma A-finaali paikka oli niin lähellä, mutta niin kaukana kuitenkin.
Lähtöjen välillä
Alkuerälähdössä totesin kytkimen luistavan aikatavalla vaihdettaessa isommalle ja ongelmaa oli myös käynnistettäessä konetta, se kun piti tehdä työntämällä, polkimen ja koko muun käynnistyssysteemin puuttuessa. Eli ei muuta kun kytkin auki lähtöjen välillä ja selvisi syykin kytkimen kovaan luistamiseen. Yksi kytkimen neljästä "pulttijousi yhdistelmästä " oli irronnut, ei siis ihme jos ainakin 25% kytkimen pitovoimasta puuttuu, että se luistaa. Tästä lähin ne pitää ruuvata ruuvilukitteen kera kiinni. Ja samalla eläteltiin toiveita siitä, että se kilahtaminen olisi johtunut pultista, eli että se olisi löytänyt tiensä sopivasti rattaiden väliin. No seuraava testi osoitti, että eipä se siitä joutunut. D-finaalista olis vaan ollut niin helppoa nousta tällaisella kalustolla ainakin B-finaaliin asti.
D-finaali
Päätettiin, että yritetään päästä maaliin mahdollisimman hyvällä sijoituksella, konetta sen enempää rikkomatta. Ajeltiin koko rata läpi kolmosella ja nelosella, ja sijoitus 2. Vähän tietty syletti ajella kovin hiljaa, kun potenttiaalia olis ollut ylivoimaiseen D-finaalin voittoon. No oli se ehkä parempi säästää kone täystuholta, olihan siinä ihan uus mäntä ja poraus. Ja jos tai siis kun se olis levinnyt taas, olis sijoitus varmasti pudonnut reilusti. Ja jos oltaiskin päästy vaikka C-finaaliin, ei kokonaissijoitus olis noussut kuin yhdellä tai muutamalla ja erien välissä ei ollut yhtään jäähdytys taukoa, joten lämpöleikkaus olis varmasti ollut taas edessä. Päätelmiä Totesimme muiden vauhdista, että potenttiaalia olis ollut tällä laitteella ja kokoonpanolla A-finaalin sijoille 3. - 4. Ensi kerralla on kisa uus ja katotaan tilanne uudelleen ja enemmän valmistautuneina. Sisäänajon vaillinaisuus epäilemättä vaikutti lämpöleikkaukseen, mutta kun tästä päästään eroon on kalusto kilpailukykyinen. Oli aika "magee" tunne kun kanttaa mutkaan kolosella läma auki (riittävästi vauhtia siis) ja sillä silmänräpäyksellä tulee "joku" ja vetää käppärin päälle. Onneks kukaa ei kaatunu eikä satuttanut itseään saatikka sitten, että joku olisi tullut ihan "puskurissa kiinni" ja tullut takaa päälle. Vielä kun pääsee kokeilemaan ja sääteleen ennakot kohallee, niin homma olis hanskassa ja tällä kertaa hanskat tallella. Isompaa kaasutinta olisi toki kiva kokeilla kanssa. Kisan jälkeen Päätimme hieman "juhlistaa" kisan jälkeen, vaikka se nyt ei mennytkään niinkuin oli ajateltu, suorittamalla perusteellinen takarenkaan puhdistus. Ennen ensi kertaa jaamme naapureille hengitysuojat, kumi meinaan palaa suhteellisen helposti. Heti alkuviikosta avasimme koneen ja olihan siellä jälkiä, mutta ei lähelläkään mitään täystuhoa, molemmat renkaatkin täysin ehjät. Lämpöleikkaus jäljet olivat pääasiassa pakopuolen seinämissä. Männän päälle oli tullut käyttöaikaan nähden aika paljon kastaa. Pakotila ja -kanava olivat ihan kirkkaat. Männälle suoritettii terävät reunat poistava hionta, jonka jälkeen kiilloitus ja sylinterille hoonaus. Samalla mäntää modifioitiin helmoista, ensinnäkin imupuolen helmasta poistetiin 3-4mm tavaraa ja näin saatiin hieman lisää ajoitusta imukanavaan ja nyt mäntä paljastaa koko imukavavan ykk:ssa ja toiseksi ympäri männän helman tehtiin n. 1,5 - 2mm:n viiste ulospäin. Tämä viiste auttaa männän voitelussa ja ehkä toivottavasti lämpöongelmissakin. Ekoilla kokeilu kerroilla havaittiin tyhjäkäynnin hävinneen täysin ja kierroalueen nouseen ylöspäin sekä tehoa ja kulkua tulleen ehkä hieman lisää. Mitkä molemmat olivat odotettavissa. Alhaisilla kierroksilla ajoitukset ovat kertakaikkiaan liian isot ja ylhäällä ajoitusta pidentämällä saatiin "lisäaikaa" kampikammion täyttymiseen, sekä männän mennessä ylös että sen tullessa alas. Nyt ajellaan kone sisään kunnolla ja sen jälkeen vois mennä kokeilee radalle kuinka kovaa päästää.
Tulevaisuus
Kuten totesimme, on nykyisellä kilpurilla potentiaalia tulevaisuudessakin. Kilpurin niputusvaiheeessa ja aikasemminkin jo totesimme, että miltei joka toinen osa olisi uusimisen tarpeessa. Takahaarukka ja etupään pumput (putket) pitää oikaista, etu- ja takapyörien laakerointi uusiksi ja takaiskarit pitää vaihtaa ehjiin. Aikakin paikallinen rata vaatisi tiheämmät välitykset, nelosta ei päässyt käyttämään kuin ihan suorien päässä. Nykyiset välitykset on 13 - 40. Sopivammat voisivat olla esimerkiksi 12 - 42 tai 13 - 48. Kokeilemalla se selviäisi. Näin tekemällä pysyisi kone paremmin sopivalla kierrosalueella eli koneen potentiaali tulisi käytettyä paremmin hyödyksi. Kuvia myöhemmin. Sponsorimme '99 oli: EAST COAST LOGISTICS OY JA HAWOCO AY
Kiitokset Mopo-sportille osatoimituksista.
Tiedot vastaavista kisoista on tervetullutta:
Puh 050 - 554 2927, Jori Kelkka
Puh 050 - 538 7902, Seppo Suikkanen