28.4.2001 VAMMALA
HAASTE
Muistutus kevään tulosta tuli eräänä maaliskuun alkupäivänä, Vammalasta tulleen soiton muodossa. Rehakan Seppo soitteli kysyäkseen tulemmeko puolustamaan Syys-enduransen voittoa. Olivat kuulemma harjoitelleet ahkerasti ja varanneet tiimillemme numero 1:sen.
Vähän pääsi yllättämään meidät housut nilkoissa, sillä voittaja-BULTACO oli vielä talviteloilla, elikkä siinä kunnossa missä sen TYRVÄÄLTÄ kotitalliin syksyllä toimme.
PAPAT
Soitto syksyisen tiimin jäsenille laski housuja vielä alemmas jos mahdollista, sillä kumpikaan ei pääsisi mukaan, johtuen työ- ym. esteistä. Olisiko ykkösnyrkkimme ”Rokka”, joka ajoi kuin hurmiossa syksyllä, saanut tarpeekseen ” Tyrvään rokan” vaikutuksista. Hänhän tempaisi huiviin litran em. elintarviketta ennen ajovuoroaan ja ajoi sen jälkeen kisan nopeimpia kierrosaikoja. Epäilimme silloin vauhdin johtuneen hernerokasta. Kun ajaa nahkapuku päällä tunnin vuoron, voi olla kiiru varikolle helpotuksen hakuun melkoinen. Niin tai näin tiimi oli pahasti vajaa ja nopean kuskin löytämiseksi olisi vain vähän, ehkä liiankin vähän aikaa.
MOPO-HEMMON METSÄSTYS
Ensimmäinen soitto ”nopeaksi” tuntemallemme ”MOPO-HEMMOLLE” antoi lupauksia mutta kun hän soitti tarkistussoiton hallitukselle, tuli” vettä pesään” sillä kisaviikonlopulle oli jo buukattu jotain muuta tärkeämpää touhua??? Voiko sellaista edes olla, ihmettelimme??? No, emme tästä lannistuneet vaan soittokierros jatkui, mutta kenelle soittaisimme? Bossi muisti kaverin, joka aikoinaan Malmin-kisassa oli päästellyt muiden ohitse lähes vakio-Jammulla ja hävinnyt samantien horisonttiin. Siinä meidän miehemme. Eikun numeroa etsimään. Mutta huonosti kävi tässäkin kohtaa, virtuoosi olisi Virossa ajamassa enduroa samaan aikaan. No menköön, hauskaa hommaahan se on endurokin, tosin ei aivan mopo-kisan tasoista hauskanpitoa.
Mites nyt suu pannaan kun valtakunnan nopeimmat ukot on muissa puuhissa? Ja Bultsikin aivan talviterässä ??? Ei hyvältä näyttänyt tilanne!
MAAHANTUOJA
Kun ei muu auta niin soita maahantuojalle, sanotaan omistajan käsikirjassa. Niin teimme mekin, eikun pientä valitusta kehiin ”kun ei BULTSI kulje” tyyliin. Valituksen todellinen syy oli kyllä hieman erikoinen jopa ainutkertainen. No, mikäs Bultsia vaivaa kyseli takuu-ukko? Äijä hieman repesi puhelimessa kun selitimme, että ei kulje kun ei ole kuskia. Johan alkoi kuski löytyä, kaveri joka oli syksyllä ollut kisassa ja katsellut BULTSIMME takavaloa, olisi nyt vapaana ja ilman tiimipaikkaa. Ajo- / näyttöhaluja kaverilla varmasti löytyisi, joten ”Diili” saatiin aikaan silmänräpäyksessä.
BULTSIN KONDIS?
Eipä ollut Bultsi ainakaan kulunut talven aikana kun ei ollut kilsat lisääntyneet. Joten pesu ja silitys kiitos. Käyntiin se lähti mukisematta, tosin oli sillä joku metsään aikonut koska, talven aikana siihen oli ilmestyneet nastarenkaat alle. Viimevuotiset ja hyväksi havaitut DURO-renkaat vaihdettiin alle, siis tismalleen samat yksilöt, koska toimivathan ne edellisellä kerralla täydellisesti ja olihan ne jo valmiiksi sisäänajettu. K&N-ilmanputsarille pesu ja öljyäminen ja vielä uudet REPSOL-kisaöljyt koneeseen niin siinähän se.Tosin sytytystulppa uusittiin varmuuden vuoksi ja ketjuihin tosihyvin pysyvää REPSOL-ketjuspraytä, näin olimme ”valmiit” mopokisakauden avaukseen.
Ai niin, vielä ykköset kylkiin ja eiku menoks, tavoitteena maagisen 200 kierroksen rajan rikkominen (viimeksi ajettiin 199 rundii).
Päätimme lähteä Tyrväälle jo perjantai-iltana, koska kilpakumppanimme Hammaspyörä-Tiimistä tarjosi yöpymismahdollisuutta, rakenteilla olevassa liikehuoneistossaan. Niinettä makuualustat ja –pussit mukaan vaan.Yöpaikassa oli lämpö päällä ja useita tyhjillään oleita, kalustamattomia huoneita vapaana.Näistä valitsimme mukavimman, jonka jälkeen
kävimme keveällä yöpalalla paikallisessa Soittoruokalassa ja eikun tutumaan näin kisaamiskunto olisi aamulla parasta A1 luokkaa. Nykytekniika kuitenkin petti aamulla eli kännyherätin ei herättänytkään, joten jonkinmoinen kiire tuli aamupalan kanssa.
Kisapaikalle kumminkiin ehdittin ajoissa ja katsastus ym. ilmoittutumisrutiinit sujuivat rutiinilla ja ilman huomautuksia. Vain yksi oli joukosta poissa eli 3-kuski, epäilimme että Derbi-joukkue tulee viimeisten joukossa kuten syyskisaankin, niinhän siinä sitten kävikin. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, kun Tiimi nyt oli täyslukuinen, olimme valmiit pitkään kisaan.
Rankka vesisade tekisi kisan alusta mielenkiintoisen ja kuskeilta vaadittaisiin äärimmäistä taitoa ja suurta malttia ettei kisakuskien kammoamia ”LIPPOJA ” tulisi. Kun Le Mans-tyylinen lähtö tapahtui kuskit jouksivat pyörilleen ja eikun matkaan .Mopo-Sportin ukko löntysti mopolleen viimeisten joukossa, melkolailla puuskuttaen mutta matkaan hän pääsi kuin pääsikin jälleen muiden perään kuten Syys-Enduransessakin.Ukko sisuuntui juoksukuntonsa puutteesta niin että tuli ekakierrokselta hienosti 6:ntena ja nousu senkun jatkui, pian vakiinnutimmekin paikkamme 3:n nopeimman sakissa.
Kisa olikin aikamoista kaatuilua ja vesikelistä kärsineiden mopojen korjailun aiheuttamaa hässäkkää.