Mopo-Sportin testiryhmä "HURJAT" teki 24.-26.2.2001 mopouutuuksilla jo kolmannen kerran perinteisen testireissun Tukholman moottoripyöränäyttelyyn. Tällä kertaa valitsimme ajokeiksemme JINCHENG-mopot, kahdestakin syystä. Nyt oli mahdollista rekisteröidä kaksi JINCHENG-mallia tieliikenteeseen EU:n alueella ja toiseksi koska maahantuomme ja edustamme "JiiCeitä". Aiemmin olimme olleet reissussa pääasiallisesti moposkoottereilla, joten saimmepa nyt hieman vaihtelua päästessä ajelemaan hieman erilaisilla mopoilla. Mallit joita testasimme olivat JC 50 Q-7 "JiiCee-Manki", JC 50 Q-8 "Knight-Custom", sekä vertailuajokkina JC 70 Y "Crossi" jonka olimme muuttaneet "Enduroksi" ajovalot lisäämällä.
Valmisteluista
Mopot muutettiin talviolosuhteisiin paremmin sopiviksi JINCHENG-Huollossamme. Tärkein muutos oli varustaa ajokit DURO-nastarenkailla, jotka toimivatkin erinomaisesti jäisillä ja lumisilla teillä. Myös kaasuttimiin tehtiin muutamia muutoksia, joilla parannettiin toimivuutta kylmissä olosuhteissa. Suurensimme hieman suuttimia ja nostimme luistineulaa pykälän tai pari, mallista riippuen. Myös moottoriöljy vaihdettiin synteettiseen REPSOL-talviöljyyn.Viimeinen silaus tehtiin lorauttamalla tankkeihin kulaus Masinolia, jotta kaasuttimet eivät "jäätäisi".
Lähtöhuseerauksia
Lähtöaamu valkeni näillä reissuilla jo perinteeksi muodostuneessa säässä, pakkasta -20 astetta ja rapiat, myös napakka tuuli Siperian suunnasta antoi olosuhteet, jotka asettivat suharit ja mopot todelliseen talvitestiin. Aamu oli kangistanut porukkamme junnuketjun (30v), mutta kun pojat pikkuhiljaa saapuivat mestoille, niin eiku kuteet niskaan vaan ja käynnistelemään pelejä. Kohta kuuluikin jo erisävyisiä nelitahtipapatuksia eri puolilta Petikon tonttiamme kun "poijjaat" lämmityskäyttivät ja testasivat renkaiden pitoa "paskarundien" merkeissä.
Kun kaikki näytti oleva OK, kepitti "Suunnistaja" keulan kohti etelää ja muut posottivat perään. Heti selvisi pelin henki, vaikka suuntana oli etelä, ei lämpö kumminkaan noussut vaan päinvastoin. Niinpä alkoi yhdellä jos toisella naama punottaa yhä enemmän ja varpaissakin tuntui mitä ollaan tekemässä ja mihin aikaan vuodesta.Varusteet on talvimopoilun tärkeimpiä huomioonotettavia asioita ja edellisiltä vuosilta olemmekin oppineet että yksi parhaista tavoista on ottaa oppia moottorikelkkailijoita, joille tälläiset kelit ovat arkipäivää. Elikkä hyvä kelkkailuhaalari, hanskat ja ajojalkineet unohtamatta kypärää, jossa on huurtumaton visiiri tai vaihtoehtoisesti ajolasit tuplakalvolla näin ne eivät huurru tai jäädy missään olosuhteissa. Myös sisävuorellinen moottoripyöräilijän ajotakki/housu-yhdistelmä piti pintansa erinomaisesti. Avattava kypärä ei myöskään ole hassumpi vaihtoehto.
Taipaleella sataman suuntaan
Kun keliin oltiin totuttu, alkoi matka joutua. Mitä nyt ryhmän "pappa" pölläytti speciaalienskansa hieman kaseikkoon, mutta siitäkin selvittiin "JiiCeen" ruudilla ja nuorempien hieman "opastavalla" juttutuokiolla. Alkoihan se mopo pysyä "Vaarinkin" lapasessa...
Laitteet söivät baanaa kuin tyhjää vaan ja matka jatkui ongelmitta. Ajaminen tuli hauskemmaksi, mitä tutuimmiksi pelit ja niiden metkut tulivat, joten eikun hanaa vaan ja jäistä polkua eteenpäin, jokainen omalla tyylillään. Samalla tuli otettua vuoden ensimmäiset kokoontumiset Maunulan majalla sekä pienet keulat ulkotarjoilun pelaamattomuudesta. "Suunistaja" onnistui tällä kertaa totuttua paremmin, ja putkahdimme kaupunkiin ihannepaikasta, joten loppumatka sujui testaillen jousitusta ja uraherkkyyttä ratikkakiskojen seassa. Matkan varrella kiinnitti kahden naispoliisin partio touhuihimme huomiota, mutta tajuttuaan ikämme, he vain ihailivat mopojamme ja naureskellen vilkuttivat viehkeästi. Samalla käväisimme ottamassa parit poseeraukset Stadikalla, Paavo Nurmen patsaalla sekä Eduskuntatalon portailla.
Näiden turistikohteiden jälkeen poikkesimme historiallisella Unioninkatu 3:lla, eli noutopisteessämme jonka toiminta tullaan keskittämään Maaliskuun 2001 aikana Petikkoon. Testiryhmässämmekin toiminut "Hurja" tarjosi sumpit ja harmitteli kohtaloaan jäädä pois perinteiseltä testimatkalta. Sen verran pahaan "rakoon" oli testi osunut. Kahvit nautittuamme, rykäisimme lopputaipaleen laivalle tyylikkäästi. Sillä pääsimme sisään laivaan ennen muita ajoneuvoja, olimme kai niin kylmettyneen näköisiä, että armo kävi oikeudesta. Tänä vuonna oli palvelu edellisiä kertoja loisteliaampaa, koska mopoillemme osoitettiin oma varastohuone autokannen sivustalla. Niinpä sidottuamme pelit kiinni, jätimme ne yksiöönsä matkan ajaksi. Menomatkalla oli työhommia parin kokouksen verran, päälle kunnon ruoat ja muut laivalle kuuluvat tapahtumat ja eikun nukkumaan. Hyvien yöunien jälkeen heräsimme juuri sopivasti aamupalalle jonka jälkeen kuteet niskaan ja "Swedujen" ilmaa haistelemaan mopojen selässä.
JINCHENG-Ryhmän reissailua SVERIGESSÄ
Ilma olikin lähtömaata sopivampi, koska pakkasta oli vain n. -10, joka tuntuikin paljon miellyttävämmälle ajohommissa. Myös lunta oli vähemmän, joten kyllä kevättä oli jo lännen ilmassa. Joten ei muuta kun Shellille tankkaamaan menovettä. "Suunnistaja" yllätti jo toistamiseen ja ilman harhailua olimme Sollentunaan johtavalla E4-tiellä. Koska "Suunnistaja" tuntui nyt olevan tosi vireessä, valitsimme helpon moottoritien sijaan sen vieressä kulkevan pienemmän rinnakkaistien joka olikin turvallisempi vaihtoehto. Myös maisemat olivat mielenkiintoisempia tällä reitillä. Menomatka sujui rutiinilla Sollentunan keskustaan asti, jossa jouduimme ensimmäisen kerran kysyä tietä. Liikennevaloissa seisonut Volvo-kuski viittasi hämmentyneenä vieressä olevaa messukeskusta. No, kysyvä ei tieltä eksy...
Messuilla
Kyllä oli tontilla paljon "prätkäjätkiä" muttei prätkän prätkää, kunnes 4 kappaletta JINCHENGIÄ valtasi "paalupaikat" sisäänkäynnin lähettyviltä. Näyttelyvieraat tutkivat niitä uteliaina, sillä ei tainnut olla talvimopoilu edelleenkään tuttua puuhaa paikallisille "Pelleille".
Messuilla oli esillä paikalliset prätkäliikkeet leluineen ja moottoripyöräkerhot "mopoineen" sekä erinäiset yhdistykset toimintoineen. Tänä vuonna taisi uutuudet olla kortilla, koska mitään todella sykähdyttävää emme havainneet. Porukkaa oli tuvan täydeltä - kuulemma 50 tuhatta - mutta olisikohan kuitenkaan ollut yhtä paljon kuin Pasilan näyttelyssä. Poikkesimme myös paikallisen JINCHENG-maahantuojankin osastolla. Kaveri innostui puuhailustamme sen verran, että käppäili ulos pakkaseen katsastamaan ajovehkeemme. Taitaapa jokunen nastarengas nousta ensitalvena ruotsalaisvanteille, oli äijä niin tohkeissaan touhusta. Näyttely tuli silmäiltyä ja saimmepa pari vinkkiä omia messuja varten.
Back to the Boat
Paluumatka sujui vielä lauheammassa kelissä kuin aamulla, joten mikäpä oli "lasettaessa" kohti Tukholmaa. "Vaaria" taisi hieman kyrsiä edellispäiväinen lippa tai "pikipikikset", koska jonkinsorttisen vuoren nähtyään, otti ja täräytti JC 70 Y endurollaan helposti kukkulan päälle. Sinne hän jäi muiden viittoilusta huolimatta odottelemaan onko pojuista HILL-CLIMPPIIN eli mäenkipuamiseen? "Suunnistaja" - vanhana partiolaisena - oli heti valmis, ja tuli kevyesti ylös crossikumitetulla JC 50 Q-8 Customillaan. Näytti nasta pitävän tosi hyvin, olisko mokoma oppinut ajamaan viimevuotisella Päitsi-reisullaan. Kovin oli helponnäköistä touhua, kun ensin hoksasi niksit. "Jakkari" säesti JC 50 Q-7 "Mankillaan". Oli vain vähän tarjottava jalkaa kun meinasi "keulia yli". Mutta eipä silti, onhan tuo tottunut työntelemään omaa Brittipyöräänsä, niinpä jalkatyö on tuttua. Mutta porukan vähäisimmän ajokokemuksen omaava "Kiillottaja" hyytyi henkisesti peleineen alkukiihdytyksen jälkeen ja jäi mököttämään rinteeseen. Kannattaisi vissiin ajella enemmän ja kiillotella vähemmän pyöräänsä, jotta mäkihommatkin sujuisi. Ylhäältä vyörymään lähtenyt porukan piiskuri sai "Kiillottajan" itseluottamukseen kuitenkin ryhtiä. Ja kun usko palasi, tuli epäröijä moottori täysillä pauhaten ja renkaat sutien vastaan, ajaen samantien mäen ylös asti. Kyllä valloitus kannatti, oli meinaan tosi hulppeat maisemat töllisteltävinä ja saatiinhan suunta satamaan varmistettua korkealta tähystyspaikalta. Alastulo sujui rivakasti, siitä piti maan vetovoima huolen, mutta onneksi kaikki tulivat kuitenkin ehjinä alas. Loppumatka pääkaupunkiin sujui notkeasti pikkuteitä pitkin.
Ajopäivän päätteeksi oli luontevaa poiketa haukkaamassa välipalaa, ja vielä luontevampaa oli poiketa Kiinalaisravintolassa. Eivätpä olleet henkilökunnan porukat ennen nähneet Kiinanmopoja parkkiruuduissaan. Niinpä palvelu oli rivakkaa ja ruoka maittavaa. Pöperöistä saatiin senverran lisäpuhtia - että käväisimme jokavuotisella pyhiinvaelluspaikallamme - keskuspuistossa olevalla "voittajanpatsaalla" toteamassa että kaikki on OK, niinkuin olikin. Ja eiku Siljalle ja hyttiin lepäämään illan sekä tulevaisuuden koitoksia varten...
Terveisin,
Hurjat
lue edelliset testit...
Hurjat I 1999 http://www.moposport.fi/sivut/kansiot1.html
Hurjat II 2000 http://www.moposport.fi/sivut/hurjat2.html