KILPAAN?
- Hei "Ruuvari" mennääks mopokisaan Tyrväälle?
- Koska?
- Viikon päästä.
- Millä?
- Eiks se "Päitsigillu" (Gilera RK 50 Cannibal) oo melkein kunnossa?
- Joo, melkein. Totuus kuitenkin on, että Pomo huudatti Päitsillä Gillua säälimättä 2½ päivää ja melkein 1000 kilsaa, joten se vaatisi peruskunnostuksen. Ruuvaajan oli ilmoitettava lyhyesti mutta ytimekkäästi
- EI OO KUNNOSSA, mutta jos VAMMALAAN haluat niin hommaa tuoreempi peli tiimille!
Näin suunnilleen meni keskustelu ennen päätöstä osallistua kisaan.
MOPON HANKINTA
No, pomo pelimiehenä soitti pari puhelua ja sai kun saikin mopon lainaksi. Entinen Päitsipeli se oli tämäkin. Maahantuoja suostui lainaamaan käyttöömme keväällä Päitsille lähteneen Bultaco Lobito enduromopon (tästä eteenpäin kutsutaan Bultsiksi). Ei tämäkään pelivehje hirmukiiltoa Ruuvaajan silmiin sytyttänyt, mutta aika ja vaihtoehdot olivat vähissä.
- No, käykö Bultsi?
- Menköön, sopersi Ruuvaaja.
Mieli olisi kuitenkin tehnyt jotain Supermotard-tyyppistä peliä koska tiedossa oli, että rataan sisältyisi niin asfaltti- kuin soraosuuksia. Toivottavasi Bultsin ylivertaiset jarrut ja jousitus toimisivat myös tällaisessakin kisassa, sillä olihan se kuin tehty Päitsille. Mutta taipuisikohan se mikroradan tiukoissa kaarteissa tarpeeksi hyvin? Se jäisi nähtäväksi.
VIRITTÄMINEN
Haettiin BULTSI ja eikun heti kokeilemaan. Pettymys oli melkoinen, tuskin soralla jaksoi ruopaista niin oli heikko esitys. Oli kai Päitsillä raukka saanut kunnolla ruoskaa. Eikun Pomon luo narisemaan.
- Hei, ei tätä kannata Vammalaan asti kuskata, saattavat Pappikset syöksyä ohi, totesi Ruuvaaja.
- Mitäs tehdään?
Pomo aikansa tuumaili, pian sillä lamppu syttyikin.
- Hyllystähän löytyy Metra Kitin pyttyjä ja tehopakoputkia, niitä samoja joita Asikaisen Derbiinkin laitettiin.
- Kokeiltaisko niitä?
Koska jotain oli tehtävä, että ruutia olisi edes Pappiksien kukistamiseen, niin eikun satsit kiinni. Ruuvaaja viimeisteli vielä hieman valupurseita kanavista ja asensi pytyn paikalleen. Derbi Sendan tehoputki ei ihan suoraan istunut Bultsiin, joten rälläkkä ja hitsipilli kauniiseen käteen ja alkoihan se sopmaan. Kaasuttimeksi valittiin maltillisesti Dellorto PHBG 21. Isompi "kaasari" olisi ollut työläämpi asentaa ja kaventanut tehoaluetta, mutta mehän halusimme ruutia myös keskialueelle.
Ilmanputsariksi vaihdettiin vapaavirtaustyyppinen K&N suodatin. Arvelimme että vakiovälitys olisi sopiva Vammalan radalle, niinpä teimme sopivista aihioista tarvittavat rattaat hieman tukevammalle 428 crossiketjulle. Koska kisapelimme oli endurotyyppinen, laskimme vielä hieman keulaputkia kolmioiden läpi, toivoen että vehje kääntyisi paremmin radan syheröihin. Näin oli muutokset tehty, ja eikun testaamaan.
SÄÄTÄMINEN
Pomo otettiin (lue tuli) testikuskin paikalle, koska oli "vanha" Päitsiveteraani (kerran läpi mopolla) ja tottunut käsittelemään erittäin tehokasta mopoa (ainakin omasta mielestään). Tehoa oli heti tanakasti enemmän kuin mopon saatuamme, nyt hiekalle syntyikin melkoinen vana kun Pomo "tormuutti" menemään. Koska Bultsi ei karannut pomon "lapasista", arveltiin ettei lisäteho olisi pahitteeksi. Niinpä yksi iltapuhde uhrattiin kaasarin säätöjen etsimiseen.
Täytyy todeta että kyllä kannattaa perehtyä kaasarin säätöhommiin sillä pelin luonne muuttui paremmaksi, ja saatiinpa lisää tehoa yläkierroksillekin. Nyt Bultsi alkoi tuntua jo kisamopolle, suorastaan "podiumpelille". Enää olisi päätettävä millaisilla renkailla lähdettäisiin kisaamaan. Se ei ollutkaan ihan helppo valinta, sillä gummin pitää soveltua sekä assulle että soralle ja kestääkin täydet kuusi tuntia. Aikamme asiaa ällisteltyämme päädyimme DURO:n katuendurotyyppisiin renkaisiin, se oli päätös joka lopulta osoittautui aivan nappijutuksi.
KISAPAIKALLA
Aamun sarastaessa saavuimme Vammalan kartingradalle. Siellä oli jo täys rähinä päällä. Osa tiimeistä teki viimehetken säätöjä peleihinsä. Asetuttuamme varikolle ilmottauduimme itse kisaan. Tämän jälkeen veimme "Bultsin" katsastukseen. Katsastus oli tiukka mutta asiallinen. Läpäistyämme katsastuksen, valmistauduimme aamun "warm up":iin.
Noin kymmenen minuutin harjoitusaika oli aivan liian lyhyt, mutta vain lahjattomat harjoittelevat. Ainoastaan kaksi tiimimme jäsentä ehti tutustua parin kierroksen verran rataan, joka osoittautui vaihtelevaksi ja paikoin vaativaksikin sora-, asfaltti- ja pujotteluosuuksin. Ensivaikutelmaltaan Bultsimme tuntui sopivan melko hyvin endurorenkaineen ja välityksineen tälle baanalle. Tehoissakaan ei ollut paljon valittamista. Eikun tankki täyteen Repsol Competitionilla liukastettua bensaa ja tiimimme oli valmis kisaan.
LÄHTÖ
Lähtö tapahtui "Le Mans" tyyliin. Kuskit juoksivat 50 m pääsuoralla olleille mopoille. Käynnistivät ne ja syöksyivät matkaan. Kaikki muut onnistuivat lähdössä paremmin kuin Team Mopo-Sport, sillä starttaajamme onnistui "stumppaamaan" koneen lähtöyrityksessään. Seurasimme kauhusta kangistuneena lähtötohinaa, mutta helpotuimme hieman, kun näimme miehemme pääsevän joukon hännillä mukaan kisaan. Lisähelpotusta saimme, kun ensimmäisen kierroksen täytyttyä starttaaja oli ohittanut jo kymmenkunta teamia.
Tuleen ei voinut jäädä makaamaan joten äärirajoja oli kokeiltava sillä seurauksella, että kuskimme kaatui irtosoralla. Onneksi Bultsimme oli varustettu kahvasuojilla, joten selviydyimme "mällistä" pelkällä säikähdyksellä. Asikaisen tiimi Derbillään ei ollut yhtä onnekas kaatuessaan, vaan vaihdevipu katkesi, eikä varavipua mukana ollut. Mutta koska Bultsissa on sama vipu, lainasimme oman varavipumme heille.
Ajo alkoi sujua mopon ja radan tultua tutummiksi ja kaatumisesta sisuuntuneena kuskimme aloitti raivokkaan takaa-ajon kohti kärkipäätä. Kärki olikin päässyt livahtamaan vapaammalla radalla luvattoman kauas.
VAIHTO 1
Koska emme tienneet kuinka paljon bensiiniä oli kulunut, päätimme tankata ajoissa. Sillä "kakun" loppuminen kesken kaiken olisi maksanut aivan liikaa. Ensimmäinen vaihtomme tapahtuikin noin tunnin ja 10min ajon jälkeen, ollessamme kärkiporukoiden kanssa vielä samalla kierroksella. Vaihdossa putosimmekin kierroksen johtavalle teamille. Vaikka toisen osuuden kuski takoi johtavan teamin kanssa samoja kierrosaikoja sekä pystyi vielä ohittamaan muutaman kärkikahinoihin kuuluneen "ritsan", olimme virallisten tulosten perusteella jääneet keulasta kaksi kierrosta? Omituista? Ei auttanut muu kuin ajaa kovemmpaa, ja oli vain ajan kysymys että saavuttaisimme terävintä kärkeä.
VAIHTO 2
Kilpailun kestettyä 2h 30min vaihdoimme kuskia ja tankkasimme toisen kerran. Kolmas kuski jatkoi muutaman opettelukierroksen jälkeen tuttua vauhtia ja vakiinnutimme paikkamme keulaporukoissa. Bultsi tuntui toimivan ilman pienintäkään ongelmaa. Jos nyt ongelmaksi ei lasketa, että varikon ulostulon kohdalla paukkuja tuntui olevan vähän liikaakin, sen verran paljon takarengas ruopi soraa takanatulevien harmiksi. Eräillä tiimeillä alkoi olemaan jos jonkin näköisiä ongelmia, ja varikolla nähtiinkin työkalujen ahkeraa käyttöä. Kenellä olivat ketjut irronneet ohjarin väsähtäessä taikka katkenneet heikosta laadusta johtuen. Käyntihäiriötkään eivät olleet harvinaisia, tulpanvaihtajista puhumattakaan.
VAIHTO 3
3h 30min ajoa ja oli taas vaihdon aika. Tankkaus ja ketjujen rasvaus riitti Bultsille ja heitimme starttiosuuden kaverin uudelleen kehiin. Tauolla nautittu hernerokka tuntui siivittävän kuskimme armottomaan vauhtiin. Samalla alkoivat jyvät erottua akanoista. Muutamalla tiimillä olikin jo koneet "leiponeet kiinni", kuten "entinen porari" tapasi sanoa. Kuskimme "Rokka" takoi pohja-aikoja nostaen toiveitamme päästä pokkaamaan pokaaleita.
PUOLIVÄLI
Viimeistään nyt leikkimielellä aloitettu kisa alkoi muuttua totisemmaksi. "Ruuvaajan" (neljäs kuski) mieli teki radalle kovastikkin, mutta ajatus rataan tutustumisesta näin tiukassa tilanteessa ei ollut miellyttävä. Siinä menisi noin kymmenisen rundia ennenkuin oppisi oikeat ajolinjat ja vaihtamispaikat. Puhumattakaan että pääsisi heti rytmistä kiinni, ohittaminen kun ei "kylmältä" kaverilta ilman aikaavieviä kyttäyksiä ihan heti onnistuisi. Kaiken kukkuraksi pienikin kaatuminen olisi saattanut olla kohtalokas. Katkennut vaihde-, jarru- tai kytkinvipu ei todellakaan olisi ollu tervetullut. Otimme järjen käteen ja päätimme "peluuttaa" erinomaisesti toista osuutta ajanutta kaveria joka oli valmiiksi "Hot" - kuten Tamminen asian ilmaisisi.
VAIHTO 4
Koska kaikkien joukkueeseen ilmoittautuneiden piti ajaa, niin Ruuvaaja päätti ajaa vain yhden kierroksen. Näin pedaten Hotille 1½h miellyttävän työrupeaman maaliin asti. Kellot näyttivät 4h 30min tehokasta ajoaikaa kun Rokka yllätti meidät hieman ennenaikaisesti tulemalla vaihtoon. Onneksi Ruuvarilla oli "nahat" päällä kun taas Hotilla oli "goretexit" vielä nilkoissa. Ei kun pikatankkaus ja Ruuvari kehiin. Hotti huikkasi Ruuvarille vielä perään...
- Aja pari rundii, et mä ehin saada nää releet päälle.
VAIHTO 5
Parin rundin jälkeen teimme lentävän vaihdon varikolla ja tilanne oli mitä kutkuttavin. Johtava joukkue Gilera "Hakkaraisella" oli karkaamassa erinomaisen taktiikan - vähäisten varikkopysähdysten - ansiosta voittoon ja kamppailu toisesta sijasta kävi erittäin kuumana. Kumpi Mopo-Sportin eli Ruuvarin virittämä peli olisi maalissa ensin? Toisena ollevan Vammalan omien poikien Derbi Senda SM, vaiko meidän tiimimme Bultaco Lobito?
MAALIIN
Kamppailu kävi äärimmäisen tiukkana sillä Bultsi ja Derbi eivät saaneet toisistaan eroa, vaan takoivat pohja-aikoja vuorotellen kuin Häkkinen ja Shumacher Suzukassa konsanaan. Siinä kaikessa joutui johtava Hakkarainenkin soikealla takapyörällä ohitettavien listoille, ja ero kärkeen supistui kahdesta kierroksest yhteen. Mutta ero taisteluparilla pysyi sitkeästi ½ kierroksessa. Ikävä kyllä Hakkaraisen takavanne väsähti lopullisesti kierroksella 180, jolloin voitto oli enään kahden kauppaa. Kolmanneksi noussut Kankerin Team Namu oli jo kolme kierrosta takana, osittain siksi että joku oli onnistunut katkaisemaan kytkinvivun. Derbin tiimi luuli ongelmien loppuneen kisan alkuvaiheissa katkenneeseen vaihdevipuun, mutta polttoaine alkoi olla niin vähissä, että oli pakko tulla vielä yhteen tankkaukseen. Varikkokäynnin seurauksena he tipahtivat ratkaisevasti toiseksi, noin kymmenen sekunnin päähän. Siirryttyämme johtoon emme johtopaikkaa enään luovuttaneet, vaan ankkurimme toi kuuden tunnin urastuksen jälkeen tiimimme voittajina maaliin.
PALKINTOJEN JAKO
½ tunnin protestiajan jälkeen kuului käsky "todistusten" jakoon. Omat pyttynsä saivat niin pikkupyöräiset kuin pappis-luokassa ajaneet. Viimeisenä palkittiin sporttiluokka ja kun vastalauseita ei oltu jätetty niin Team Mopo-Sport julistettiin I-pytyn hakuun. Oli pallilla aikatiukkaa, kun nelihenkinen aikamiesporukkamme kiipesi ylimmälle lavalle, mutta sopu sijaa antaa. Yllätys oli monille melkoinen kun äijät ilman ajovarusteita tuli näytille. Tiimimme keski-ikä kun hipoi viittäkymmentä (57 / 57 / 45 / poika 31). Joten taidettiin antaa hieman tasoitusta niin iässä kuin painossakin. Eli vanhassa vara parempi. Taidamme myös tulevaisuudessakin satsata senioreihin. Eikä Bultsimmekaan ihan höyhenenkevyt ole verrattuna esim. "Sollu SM", Suzuki S1 ja "Tunan" Aqua:aan. Pytyt saatuamme alkoi kuohujuoman ruiskuttelu, ei mitenkään vastenmielistä touhua muuten.
YHTEENVETO
Oli se hyvä että löytyi mopo josta saimme loihdittua kelpo kisapelin, sillä jos tämä kisa olisi jäänyt kokematta, olisimme jääneet yhtä hienoa kisakokemusta vaille. Koska sää oli paras mahdollinen ja rata mainio tähän touhuun, niin mikä oli ajellessa. Eri luokkien kärjessä ja tiimien välissä oli kunnon taistelua ja niin varikkokäynnit kuin keskeytyksetkin antoivat kisalle uusia vivahteita ja johtokin vaihtui muutaman kerran ja mikä tärkeintä oikea tiimi oli yleiskilpailun kärjessä kisan päättyessä. Vammalassa ajetaan kisaa taas 2001 Huhtikuussa, että jos mieli tekee mukaan kannattaa ilmoittautua ajoissa, sillä into oli niin suurta että nytkään eivät kaikki halukkaat päässeet kisaamaan.